...kun olette olemassa!
+++++++
Mukava oli huomata taas kerran se,
että välimatkakaan ei erota
ystävää toisesta...
Kiitos Vaarinkin puolesta,
(minähän tässä se "toimittaja" olen)
*nauraa*

Pelargoniat alkavat kukkia todenteolla..
haluaisivat varmaan jo pihalle.
Vaan en jaksa sitä edes-takas-kantamista
joten olkoot sisätiloissa vielä.
+++++
Ikkunanpesukin on edistynyt mukavasti.
Yksi enää...
ja TUPA on selvitetty.
Kyllä oli kuolleita kärpäsiä..
ja talviuniltaan herääviä..
sanoisinko runsaasti!
+++++++
ja siitä tulikin
mieleeni ja pakko on kertoa juttu,
joka jokainen kerta,
kun se mieleeni tulee,
naurattaa...
++++
ja isäni tyttö kun olen,
en osaa ihan lyhyesti edes kertoa:
Kun olin työelämässä, (siellä Koillismaalla),
mulla oli työkaverina
eräs, joka nautti siivouksesta suunnattomasti.
Teki sitä työkseen ja kotona...
Kerran, kun me muut vasta haaveksimme
kevätsiivousten aloittamisesta,
hän iloisena kertoi siivonneensa koko talonsa...
ja paskasta oli ollut
Viisi venyvää vettä oli tullut...
että semmonen siivooja...
mutta totuuden nimessä on sanottava,
että tämä rouvashenkilö teki kyllä tarkkaa työtä..
Kun hän Poliklinikalla luuttusi lattioita,
potilaatkin jo tiesivät,
että nyt pitää ainakin nostaa kintut ylös...
ja paras oli karistella sisään tullessaan
enimmät kokkareet kengistään,
tai muuten tuli huutia...
+++++++
Hassua, kuinka usein tuleekaan mieleen ne "työajat"
ja aika kultaa muistot!
Silti olen sitä mieltä,
ettei mukavampaa työpaikkaa ihmisellä ole
kuin missä minä sain työskennellä...
+++++
Jep!
Nyt sen viimeisen ikkunan kimppuun...
ja sitten
juttu jatkuu
kurki siis tutkan tuntumaan...